1400- ja 1500-lukujen taite on historiassa totuttu näkemään uuden aikakauden alkuna.  Uusi aika alkoi ja samalla tuhatvuotinen keskiaika päättyi. Ajatus uuden aikakauden alkamisesta perustuu siihen, että noina vuosisatoina tapahtui paljon suuria muutoksia eurooppalaisen ihmisen elämässä.  Kaikki ei tuntunut heti eikä varsinkaan tavallisen talonpojan elämässä, mutta eurooppalaisen ihmisen elämä ja ajattelu olivat kuitenkin selvässä muutoksessa. 

Tietyt muutosilmiöt, kuten renessanssi, löytöretket ja reformaatio (uskonpuhdistus), tulivat vaikuttamaan enemmän tai vähemmän ihmisten elämään Euroopassa. Ne tulisivat antamaan virikkeitä laaja-alaisesti niin tieteisiin, uskonnolliseen ajatteluun kuin eri taiteen lajeihin (kuvataide, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja musiikki). Nimitys renessanssi tulee italian sanasta rinascita, joka tarkoittaa uudelleen syntymistä. Ajan ihmiset kuvittelivat, että antiikki olisi ikään kuin syntynyt uudelleen Pohjois-Italian kaupunkivaltioissa.  

Todellisuudessa aikalaiset saivat vaikutteita antiikista ensin ajatteluunsa. Keskiajan ihmisen ihanteena oli luostarien munkin elämä.  Ihmisen tuli olla hurskas, tuonpuoleisuuteen suuntautuva, yksinkertaista, jumalista elämää elävä, tiukasti johonkin yhteisöön samaistuva ihminen. Italian humanistikirjailijat, jotka harrastivat kaiken inhimillisen tutkimista (Studia Humanitas) sekä antiikin kirjallisuuden keräilyä ja tutkimista, olivat puolestaan löytäneet antiikista uudenlaisen paremmin ajan kaupunkilaiselämään sopivan ihmisihanteen.  Ihanteellinen ihminen oli sivistynyt, monitaitoinen, maallisista iloista halukkaasti nauttiva yksilö. Renessanssitaide ja  -taiteilijat ilmensivät tätä uutta ihmiskäsitystä. He olivat ajan ihanteen mukaisesti moniosaajia – kuvataiteilijoita, kuvanveistäjiä, arkkitehtejä ja jopa Leonardo da Vincin tapaan keksijöitä.
 
Humanistit olivat itse asiassa myös ensimmäisiä keskiajan katolisen kirkon kriitikoita. Esimerkiksi englantilainen yliopistomies John Wyckliff ja hollantilainen Erasmus Rotterdamilainen kritisoivat jo tuolloin katolisen kirkon oppeja ja kirkon etääntymistä raamatun opetuksista. Toden teolla uskonpuhdistus lähti kuitenkin liikkeelle saksalaisen Martti Lutherin naulattua vuonna 1517 anekaupan vastaiset 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Luther halusi avata kriittisen keskustelun paavin kanssa mutta saikin vastaansa paavin Lutherin arvostelun täydellisen torjunnan. Pyrkimys avata keskustelua kirkon oppien ja oman toiminnan välisestä ristiriidasta johtikin lopulta uusien kirkkokuntien syntyyn. Läntinen kristikunta hajosi luterilaiseen, kalvinistiseen ja anglikaaniseen pääsuuntaukseen. Yhteistä niille oli se, että ne kaikki olivat katkaisseet siteensä katoliseen kirkkoon ja paaviin.

Keskiajan ihmisen maailmankuvan muutos ja laajentuminen jatkui edelleen löytöretkien myötä. Ajan uusi ihminen, renessanssi-ihminen oli utelias ja tiedonhaluinen. Uudet keksinnöt, kuten kompassi, paikanmäärityslaite astrolabium sekä uusi laivatyyppi karaveli, mahdollistivat portugalilaisten ja espanjalaisten pitkät valtameripurjehdukset. Uusien nousevien kansallisvaltioiden hallitsijat rahoittivat vallan ja rikkauksien himossaan uskaliaat purjehdusmatkat.  Maailman meriä kartoitettiin, ja löytyi uusi meritie Afrikan ympäri Intiaan ja löytyi ennen kaikkea kokonainen uusi maanosa eli Amerikka.  Tästä alkoi Euroopan nousu pitkäksi aikaa johtavaksi maanosaksi. Eurooppa tietysti sai vaikutteita löydettyjen alueiden kulttuurista, mutta ennen muuta edessä oli pitkään jatkuva eurooppalaisen kulttuurin ja talouden ylivallan aika.  


Lataa taulu TÄYSIKOKOISENA