1400- ja 1500-lukujen taite on historiassa totuttu näkemään
uuden aikakauden alkuna. Uusi aika alkoi
ja samalla tuhatvuotinen keskiaika päättyi. Ajatus uuden aikakauden alkamisesta
perustuu siihen, että noina vuosisatoina tapahtui paljon suuria muutoksia
eurooppalaisen ihmisen elämässä. Kaikki
ei tuntunut heti eikä varsinkaan tavallisen talonpojan elämässä, mutta eurooppalaisen
ihmisen elämä ja ajattelu olivat kuitenkin selvässä muutoksessa.
Tietyt muutosilmiöt, kuten
renessanssi, löytöretket ja reformaatio (uskonpuhdistus), tulivat vaikuttamaan
enemmän tai vähemmän ihmisten elämään Euroopassa. Ne tulisivat antamaan virikkeitä
laaja-alaisesti niin tieteisiin, uskonnolliseen ajatteluun kuin eri taiteen
lajeihin (kuvataide, arkkitehtuuri, kirjallisuus ja musiikki). Nimitys renessanssi tulee italian sanasta rinascita, joka
tarkoittaa uudelleen syntymistä. Ajan
ihmiset kuvittelivat, että antiikki olisi ikään kuin syntynyt uudelleen
Pohjois-Italian kaupunkivaltioissa.
Todellisuudessa
aikalaiset saivat vaikutteita antiikista ensin ajatteluunsa. Keskiajan ihmisen ihanteena oli luostarien
munkin elämä. Ihmisen tuli olla hurskas,
tuonpuoleisuuteen suuntautuva, yksinkertaista, jumalista elämää elävä, tiukasti
johonkin yhteisöön samaistuva ihminen. Italian humanistikirjailijat, jotka harrastivat kaiken inhimillisen
tutkimista (Studia Humanitas) sekä antiikin kirjallisuuden keräilyä ja
tutkimista, olivat puolestaan löytäneet antiikista uudenlaisen paremmin ajan
kaupunkilaiselämään sopivan ihmisihanteen.
Ihanteellinen ihminen oli sivistynyt, monitaitoinen, maallisista iloista
halukkaasti nauttiva yksilö. Renessanssitaide ja -taiteilijat ilmensivät tätä uutta
ihmiskäsitystä. He olivat ajan ihanteen
mukaisesti moniosaajia – kuvataiteilijoita, kuvanveistäjiä, arkkitehtejä ja
jopa Leonardo da Vincin tapaan keksijöitä.
Humanistit olivat itse asiassa myös ensimmäisiä keskiajan
katolisen kirkon kriitikoita. Esimerkiksi englantilainen yliopistomies John Wyckliff ja hollantilainen
Erasmus Rotterdamilainen kritisoivat jo
tuolloin katolisen kirkon oppeja ja kirkon etääntymistä raamatun opetuksista. Toden teolla uskonpuhdistus lähti kuitenkin
liikkeelle saksalaisen Martti Lutherin naulattua vuonna 1517 anekaupan
vastaiset 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Luther halusi avata kriittisen keskustelun
paavin kanssa mutta saikin vastaansa paavin Lutherin arvostelun täydellisen torjunnan. Pyrkimys avata keskustelua kirkon oppien ja
oman toiminnan välisestä ristiriidasta johtikin lopulta uusien kirkkokuntien
syntyyn. Läntinen kristikunta hajosi luterilaiseen,
kalvinistiseen ja anglikaaniseen pääsuuntaukseen. Yhteistä niille oli se, että ne kaikki olivat
katkaisseet siteensä katoliseen kirkkoon ja paaviin.
Keskiajan ihmisen maailmankuvan muutos ja laajentuminen
jatkui edelleen löytöretkien myötä. Ajan
uusi ihminen, renessanssi-ihminen oli utelias ja tiedonhaluinen. Uudet keksinnöt, kuten kompassi, paikanmäärityslaite
astrolabium sekä uusi laivatyyppi karaveli, mahdollistivat portugalilaisten ja
espanjalaisten pitkät valtameripurjehdukset. Uusien nousevien kansallisvaltioiden hallitsijat rahoittivat vallan ja
rikkauksien himossaan uskaliaat purjehdusmatkat. Maailman meriä kartoitettiin, ja löytyi uusi
meritie Afrikan ympäri Intiaan ja löytyi ennen kaikkea kokonainen uusi maanosa
eli Amerikka. Tästä alkoi Euroopan nousu
pitkäksi aikaa johtavaksi maanosaksi. Eurooppa tietysti sai vaikutteita löydettyjen alueiden kulttuurista,
mutta ennen muuta edessä oli pitkään jatkuva eurooppalaisen kulttuurin ja
talouden ylivallan aika.